The Batman (2022)
Kirjoitettu 13.3.2022 klo.18:36
Lepakkomiehen omaa elokuvaa on odoteltu valkokankaalle jo kymmenen vuotta. Matka ei ole ollut helppo, sillä viiden vuoden aikana tuotantoa ovat hidastaneet niin koronapandemia kuin ohjaaja- ja näyttelijävaihdokset. Batman on seikkaillut populäärikulttuurissa jo yli 80 vuoden ajan. Hahmosta on nähty, jos jonkinmoista versiota valkokankaalla. Jopa Batman-fanina täytyy kysyä, kuinka monesti voimme kertoa tarinan samasta aiheesta, eli Waynen perheen kuolemasta ja orvoksi jääneestä yön kostajasta?
Kiitos hahmon moniulotteisuuden ja ohjaaja Matt Reevesin mielenkiintoisen otteen, tämä on mahdollista. The Batman on juuri sitä, mitä hahmo kaipaa Zack Snyderin kehnompien elokuvien jälkeen. En sano, etteikö Ben Affleck ollut hyvä Yön ritarina. Päinvastoin. Mutta The Batman on todiste siitä, että Batman loistaa parhaillaan maanläheisissä tarinoissa, joissa hän voi käyttää vahvuuksiaan eikä jää paitsioon supervoimaisten hahmojen rinnalla.
The Batman antaa katsojalle kaiken, mistä Reeves puhui ennakkoon. Intensiivisen, psykologisen rikoselokuvan, joka esittelee meille nuoremman, hieman kokemattoman Batmanin, jolla on vaikeuksia hallita tunteitaan ja toimia aina oikein tilanteen edellyttämällä tavalla. Ja mikä parasta, elokuvassa hahmo esitetään etsivänä, kuten sarjakuvissa. Elokuvassa on toimintaa, mutta sitä on ripoteltu sopiviin väleihin niin, etteivät toimintakohtaukset tunnu päälle liimatuilta.
Robert Pattinson esittää ilmiömäisesti nuorempaa Batmania, joka herättää läsnäolijoissaan pelkoa kerta toisensa jälkeen. Batman tietää, että hän on eräänlainen outolintu ja se näkyy hänen osittain epävarmassa vuorovaikutuksessa viranomaisten ja paikallisten gangstereiden kanssa. Hän on taistellut rikollisuutta vastaan Gothamissa kahden vuoden ajan. Ja vaikka kaikki pelkäävät häntä, hän pohtii, kuinka paljon hänen toimillaan on merkitystä kaupungin hyvinvoinnille. Jeffrey Wright esittää isällisellä otteella poliisiluutnantti Gordonia, joka vetää vertojaan Gary Oldmanin suoritukselle. Kun katsoo Gordonia ja Batmania, tuntuu oikeasti siltä, että kaksikko on tehnyt tiivistä yhteistyötä kahden vuoden ajan.
The Batman antaa katsojalle kaiken, mistä Reeves puhui ennakkoon. Intensiivisen, psykologisen rikoselokuvan, joka esittelee meille nuoremman, hieman kokemattoman Batmanin, jolla on vaikeuksia hallita tunteitaan ja toimia aina oikein tilanteen edellyttämällä tavalla. Ja mikä parasta, elokuvassa hahmo esitetään etsivänä, kuten sarjakuvissa.
Tuo yhteistyö punnitaan, kun Arvuuttajana tunnettu sarjamurhaaja alkaa surmaaman Gothamin eliittiä, lähettäen kryptisiä viestejä, jotka saavat viranomaiset hämilleen. Reevesin idea tuoda takaisin Arvuuttaja oli suorastaan nerokas veto. Olemme nähneet Jokerin eri medioissa kyllästymiseen saakka, muttemme koskaan niin hyytävää Arvuuttajaa, kuin hahmo on Paul Danon tulkitsemana. Aiemmin kysymysmerkkejä vilisevään asuun pukeutuneesta hauskuuttajasta on tehty psykoottinen, kylmänviileä yhteiskuntakriitikko, joka haluaa puhdistaa Gothamin korruptiosta ja valheista. Batmanin tutkiessa murhia Gordonin kanssa, hän törmää muihin Gothamin alamaailmassa vaikuttaviin henkilöihin, jotka ovat osaltaan kietoutuneet samaan valheiden ja korruptoituneisuuden verkkoon.
Nämä hahmot ovat jälleen todistus siitä, että elokuvan roolittaminen on mennyt nappiin. Zöe Kravitzin esittämä Kissanainen on pitkästä aikaa mielenkiintoinen, inhimillinen hahmo, jolla on oikeasti merkittävä rooli tapahtumien kulussa. Pattinsonin ja Kravitzin välillä on kemiaa. Tämä on tärkeää Batmanin ja Kissanaisen välisessä suhteessa. Elokuva on hyvin synkkä, mutta Colin Farrellin esittämä Pingviini tuo omiin kohtauksiinsa ripauksen huumoria. Farrellin Pingviini onkin mielestäni yksi elokuvan vahvimpia suorituksia. Miestä ei yksinkertaisesti tunnistaisi, ellei tietäisi, että hän se on kaiken maskeerauksen alla. John Turturron esittämä Carmine Falcone tuntuu gangsterilta eikä kuivalta liikemieheltä ja yllätyin, miten suuri rooli hänellä lopulta on.
Olemme nähneet Jokerin eri medioissa kyllästymiseen saakka, muttemme koskaan niin hyytävää Arvuuttajaa, kuin hahmo on Paul Danon tulkitsemana.
Vaikka elokuvassa on yllättävän paljon hahmoja, olen yllättynyt, miten hyvin hahmot sijoittuvat elokuvaan. Batman on etsivä, joka kuulustelee tapaamiaan hahmoja, jotka ovat hyvin realistisesti toteutettuja ja ihmisiä siinä missä muutkin. Elokuvaa katsoessa ei tule ähkyä, joka saattaa tulla katsottaessa elokuvaa, jossa on liikaa eri hahmoja. Ainoa miinukseni on Andy Serkis. Odotin, että hänen Alfredinsa olisi vääntänyt enemmän kättä Pattinsonin Batmanin kanssa tämän valitseman elämän haittapuolista. Tämä olisi tuonut enemmän emotionaalista kontekstia päähahmon toimintaan. Serkis on hyvä Alfred, mutta tässä elokuvassa hänen on tyytyminen cameorooliin. Ehkä näemme miestä enemmän mahdollisissa jatko-osissa.
Olen jo puhunut elokuvan loistavista näyttelijöistä. Seuraavaksi aion antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin sen tyylikkäästä kuvauksesta, hienoista lavasteista ja tunnelmasta. Gotham näyttää jälleen niin ahdistavalta ja synkältä kuin sarjakuvissa. Michael Giacchinon loistavat, Shirley Walkerin ja Arkham-pelien kaikuja heijastavat sävellykset tukevat visuaalista kerrontaa. Batmanilla on jälleen tunnistettava tunnussävel, olkoonkin, että se muistuttaa Tähtien sodan imperiumin marssia. Se on kertakaikkisen briljantti!
The Batman ei ole välttämättä paras Batman-elokuva, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Batman-elokuvien katsojat voivat kuulua joko Schumacherin, Burtonin, Nolanin tai Snyderin leiriin. Kaikkia katsojia ei voi miellyttää. Kaikki kriitikot ovat nostaneet esiin elokuvan pituuden ja en voi olla itsekään pureutumatta siihen. Elokuva kestää kolmetuntia eikä siinä ole juurikaan huumoria, ei oikeastaan ollenkaan. Sarjakuvaan pohjautuvaksi elokuvaksi siinä on myös yllättävän mutkikas juoni, joka vaatii katsojalta paljon keskittymiskykyä. Synkkyys ja alakuloinen tunnelma eivät välttämättä tee seuraamisesta helppoa katsojille, jotka eivät ole varsinaisia Batman-sarjakuvien ystäviä. Elokuvaa olisi siis ollut varaa leikata hieman enemmän. Esimerkiksi elokuvan loppunäytöksen olisi voinut leikata kokonaan pois. Ymmärrän kyllä hahmokehitykseen liittyvistä syistä, miksi kyseinen kohtaus päätettiin kuitenkin säilyttää elokuvassa.
Kaiken kaikkiaan The Batman on loistava kunnianosoitus Bob Kanen ja Bill Fingerin luoman hahmon synkille juurille. Näin maanläheistä ja synkkää versiota Batmanista emme ole nähneet aiemmin. Elokuva on kuin tuotos, joka syntyisi 90-luvun Batman-animaatiosarjan sekoittuessa Sevenin ja Zodiacin kaltaisten trillereiden kanssa. Sen tarinan taustalla vaikuttavat loistavat Batman-sarjakuvatarinat, kuten Pitkä pyhäinpäivä, Synkkä voitto ja Ensimmäisestä vuosi. Robert Pattinsonin Batman on uusi suosikkini, vaikka olin yksi niistä soraäänistä, joka oli alun perin miehen pestaamista vastaan. Mies laittoi minulle jauhot suuhun. Tämän todetessani, en malta odottaa, mitä Reeves keksii mahdollisten jatko-osien varalle.
The Batman