Batmanin historia
Kirjoitettu 1.2.2019 klo.19:04
Batman on yhdysvaltalaisen Detective Comics-sarjakuvakustantamon sarjakuvissa esiintyvä supersankari. ”Yön ritarina”, ”Viittakostajana” ja ”Maailman parhaana etsivänä” tunnettu hahmo on todelliselta henkilöllisyydeltään miljardööri Bruce Wayne. Wayne toimii päivisin omistamansa Wayne Enterprisesin toimitusjohtajana ja öisin hän operoi Batmanina fiktiivisessä Gotham Cityn kaupungissa. Kun nuori Wayne menetti traagisesti vanhempansa, hän vannoi kostoa rikollisuudelle ja rikollisille. Hän harjoitti itseään niin fyysisesti kuin psyykkisesti, kehittäen Batmanin henkilöllisyyden, levittääkseen pelkoa ja rankaistaakseen pahantekijöitä. Batmanillä ei ole supervoimia, vaan hänen taistelunsa rikollisuutta vastaan nojaa hänen älykkyyteensä, poikkeuksellisiin kamppailulaji- ja etsivätaitoihin, pelotteluun ja Wayne Enterprisesin teknologiaan. Batmanin tavallisimpia liittolaisia ovat hänen hovimestarinsa Alfred Pennyworth, komisario James Gordon, Robin ja hänen muut oppilaansa.
Batman teki ensiesiintymisensä Detective Comics-lehdessä vuonna 1939 ja on sittemmin esiintynyt lukuisissa televisiosarjoissa, elokuvissa ja peleissä. Hahmoa on tulkittu usein sen mukaan, millaiseksi persoonaksi psykologit tai erilaisten medioiden tekijät ovat hänet mieltäneet. Suurin osa hahmon tulkitsijoista yhtyy näkemykseen, jonka mukaan Bruce Wayne olisi aidoimmillaan Batmanin roolissa. Sarjakuvissa ja muisssa medioissa onkin tavallista, että Bruce Wayne näyttäytyy julkisuudessa itsekeskeisenä ja hedonistisena poikamiehenä. Vaikka muut mieltävät hänet tällaiseksi, Wayne tietää itse, että kyse on roolista, jota hän esittää muille salatakseen todelliset aikeensa. Vain Bruce Waynen läheisimmät ystävät ja liittolaiset tuntevat miehen. Varsinaisen persoonan arvuuttelun lisäksi, eri aikoina vallitsevat yhteiskunnalliset arvot ja kulttuuritekijät ovat myös vaikuttaneet siihen, miten hahmo esitetään sarjakuvissa tai muissa medioissa.
Legendan synty
Terämiehen menestyksestä vuonna 1938 vakuuttunut DC, silloinen National Comics halusi lisää supersankareita lehtiinsä, jolloin kuvittaja Bob Kane ja käsikirjoittaja Bill Finger vastasivat haasteeseen. Kanen alkuperäinen luonnos Batmanistä oli lopulta täysin erilainen verrattuna siihen Batmaniin, jonka lukijat ovat tottuneet näkemään. Hahmolla oli punaiset trikoot, vaaleat hiukset, kasvoillaan musta dominonaamari ja selässä lepattivat pienet lepakonsiivet. Finger ehdotti Kanelle, että hahmo pukeutuisi lähes kasvot peittävää huppuun ja kokoviittaan ja, että asun väritys olisi harmaampi. Mustanaamiosta inspiroituneena, Finger halusi myös, että hahmon silmät olisivat vitivalkoiset salaperäisyyden lisäämiseksi. Hahmon persoona sai vaikutteita Douglas
Fairbanksin Zorrosta, Sherlock Holmesista ja ajan pulp-kirjallisuudesta. Pulp-kirjallisuuden vaikutus näkyi erityisesti hahmon synkkyytenä ja brutaaliutena sekä tarinoiden noir-tyylissä.Batman käytti tiedettävästi tuliaseita ensimmäisissä tarinoissaan, kunnes DC kielsi tämän vuoden 1940 lopulla. Vuoteen 1942 mennessä Batman-tarinoissa oli paljon hahmolle tuttuja elementtejä ja kuuluisista vihollisista Kissanainen sekä Jokeri olivat tehneet esiintymisensä. Robin luotiin, koska Fingerin mielestä Batman tarvitsi itselleen aisaparin siinä, missä Holmesilla oli tohtori Watson. Kane olisi halunnut pitää Batmanin yksin varjoissa toimivana hahmona, mutta Robinin myötä nuoremmatkin lukijat innostuivat Batmanista.
Batmanin hahmo pysyi lähes muuttumattomana toisen maailmansodan jälkipuoliskolle asti sillä erotuksella, että sarjakuvista pyrittiin kitkemään pois liiallinen yhteiskuntakriittisyys. Lisäksi tarinoihin lisättiin paljon science fiction-elementtejä ja niistä tehtiin lapsiystävällisempiä. Batman esitettiin aurinkoisempana persoonana, joka teki ajoittain yhteistyötä Teräsmiehen kansssa. Parivaljakon yhteisiä seikkailuja saattoi seurata vuoteen 1986 saakka. Valitettavasti lapsiystävällisemmät ja runsaasti science fiction-elementtejä sisältäneet tarinat eivät myyneet, mikä sai DC:n pohtimaan, pitäisikö Batman-lehti lakkauttaa kokonaan. Lakkauttamisen sijaan tarinat päätettiin kuitenkin palauttaa maanpinnalle ja tehdä Batmanistä jälleen etsivätyyppinen hahmo. Kuin tilauksesta, vuosina 1966-68 julkaistu Batman-televisiosarja puri yleisöön camp-huumorillaan ja lisäsi reilusti sarjakuvien myyntiä, jolloin camp-tyyliä sovellettiin sarjakuviinkin. Valitettavasti suuri yleisö kyllästyi pian yliampuviin vitseihin ja räikeään esitystapaan. Niinpä, kun Adam Westin ja Burt Wardin tähdittämä televisiosarja päättyi, sarjakuvien myynti taantui ja Batmanin hahmon täytyi hakea taas uutta tyylisuuntaa.
Synkän kostajan paluu
Vuonna 1969 käsikirjoittaja Dennis O’Neil ja kuvittaja Neal Adams pyrkivät tietoisesti etäännyttämään sarjakuvan Batman-televisiosarjasta palauttaakseen Batmanin synkille juurilleen. Sarjakuvien tarinat pyrittiin palauttamaan tunnelmaltaan samoiksi kuin Kanen ja Fingerin alkuperäistarinat. Batmanistä tuli uudelleen yön armoton kostaja ja mukaan tuli uusia vihollisia, joiden motiivit ulottuivat pikkurikoksista elämää suurempiin teemoihin. Esimerkkinä globaalimman skaalan vihollisesta oli satoja vuosia elänyt ekoterroristi Ra’s al Ghul, jonka suunnitelmat liittyivät useimmiten maailman tasapainon palauttamiseen ja ihmiskunnan totaaliseen hävittämiseen. Tunnelman muovaamisen lisäksi, sarjakuvien tapahtumajatkumoa haluttiin kehittää niin, että se olisi yhtenäisempi. Ainoa tapahtuma, josta Batmanin uralla voitiin olla varmoja, oli hänen syntytarinansa. 1940- ja 1960-luvulla Batmanin syntytarina pidettiin yhtenäisenä, mutta muuten lehtien päätoimittajat eivät piitanneet jatkumosta.
Vaikka synkkyyyden palauttaminen Batman-lehtiin miellytti lukijoita, sarjakuvien myynti laski 1980-luvulla saavuttaen siihen asti matalimmat myyntilukunsa. Merkittävä käännekohta tapahtui, kun DC julkaisi vuonna 1986 Frank Millerin käsikirjoittaman tarinan Batman: Yön ritari. Tarinassa iäkkäämpi Bruce Wayne palaa Batmanin rooliin dystooppisessa Gotham Cityssä. Millerin Batman oli eräänlainen antisankari, joka ei kaihtanut äärimmäistenkään keinojen käyttöä rikosten torjumisessa. Millerin Batman vetosi lukijoihin ja hänen sekä O’Neilin on sanottu modernisoineen hahmon. Lukijakunnan lisääntyessä, kaksikon yhteistyön seurauksena syntyi myös uudenlainen kuvaus Batmanin syntytarinasta, Batman: Ensimmäinen vuosi, joka innoitti osaltaan Christopher Nolanin vuoden 2005 elokuvaa Batman Begins. Tarinassa Gotham Cityn poliisiviranomaiset esitettiin korruptoituneina, mikä lisäsi entisestään Batmanin tarvetta kaupungissa. Sarjakuvissa Batmaniä pidettiin urbaanina myyttinä, mikä lisäsi hahmon salaperäisyyttä. Molemmat elementit ovat tulleet sittemmin osaksi hahmon modernia tulkintaa.
Synkät tarinat saivat jatkoa ja Batman tuli kohtaamaan merkittäviä henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Käsikirjoittaja Alan Mooren ja kuvittaja Brian Bollandin tarinassa Tappava pila Jokeri halvaannuttaa Barbara Gordonin ja kiduttaa James Gordonia, yrittäen ajaa hänet hulluuden partaalle. Jokeri tekee kaiken tämän, todistaakseen Batmanille, että yksikin huono päivä voi tehdä jokaisesta hänen kaltaisensa. Jokerin seuraava merkittävä esiintyminen tapahtui tarinassa Kuolema kulkee suvussa. Vuonna 1988 ilmestynyt tarina herätti aikoinaan huomiota, silä lukijat saattoivat äänestää, mikäli he halusivat poistaa Jason Toddin Robinin kokonaan sarjakuvista. Lopulta DC päätyi ratkaisuun, jossa Jokeri surmaa Jason Toddin. Toisen Robinin kuolemalla oli merkittäviä seurauksia myöhemmille Batman-tarinoille, Batmanin käsitellessä syyllisyyttä, jota hän koki Jasonin kuolemasta. Vähemmän merkittäväksi ei myöskään jäänyt pitkin 1990-lukua lehdissä ilmestynyt Knightfall-tarina. Tarinassa uusi vihollinen Bane ajaa Batmanin väsymyksen äärirajoille ja murtaa hänen selkänsä, jolloin Azraelina tunnettu Jean-Paul Valley toimii Batmaninä Waynen toipuessa.
Vuosikymmenen lopun kruunasivat Jeph Loebin ja Tim Salen tarinat, Synkkä voitto ja Pitkä pyhäinpäivä, jotka laajensivat Frank Millerin Batman: Ensimmäinen vuosi-sarjakuvaan sijoittuvan universumin Batmanin tarinoita. Kuten niin usein aiemmin, myös edellä mainitut elokuvat inspiroivat elokuvantekijöitä ja Christopher Nolanin elokuvaa The Dark Knight. Tarinoissa uransa alussa oleva Batman kohtasi ensimmäisiä kertoja viholliskaartinsa tunnettuja jäseniä ja selvitteli kahden sarjamurhaajan rikoksia. 2000-luvulla Batmanin tarinoista vastasivat suurimmaksi osaksi käsikirjoittajat Grant Morrison ja Paul Dini. Ajan merkittäviä tarinoita, olivat Batman: Battle for the Cowl ja Final Crisis, jossa Batman oletettavasti kuolee. Tarinassa Batman: The Return of Bruce Wayne Wayne perii takaisin Batmanin manttelin Dick Graysonilta, joka tuurasi häntä hänen poissaolonsa aikana. Toinen merkittävä tapahtuma oli viidennen Robinin ja Batmanin pojan, Damien Waynen esiintyminen sarjakuvissa. 2010-luvulla DC muokkasi tarinajatkumoa niin, että Bruce Wayne oli ainoa Batman eikä esimerkiksi Barbara Gordon koskaan halvaantunutkaan. Batmanin käsikirjoittajana on toiminut 2010-luvulla Scott Snyder, joka esitteli uuden vihollisjärjestön Pöllöjen hovin. Samalla Batmanin syntytarina päivitettiin uuden tarinajatkumon mukaiseksi, mutta on säilynyt pääsääntöisesti samana.
Batman sarjakuvien ulkopuolella
Batman-sarjakuvat ovat inspiroineet vuorotellen sarjakuvien ulkopuolella tapahtuvia seikkailuja ja päinvastoin. Siinä missä 1960-luvun televisiosarjan camp-huumorin vaikutukset otettiin sarjakuvaan, innoitti Batman: Yön ritari Tim Burtonin vuoden 1989-elokuvaa. Elokuva oli yksi ensimmäisistä Warner Bros:n tuottamista Batman-elokuvista, jotka ovat pitäneet yllä hahmon kiinnostusta sarjakuvia lukemattoman yleisön keskuudessa. Kuin sarjakuvissa, myös elokuvissa tunnelma ja teemat ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Burtonin elokuvat olivat synkkiä, mikä ei ollut kaikkien katsojien mieleen, jolloin Joel Schumacherin elokuvat Batman Forever ja Batman & Robin pyrkivät värikkäämpään, MTV-tyyliseen ilmaisuun. Osa kriitikoista oli kuitenkin sitä mieltä, että elokuvat oli viety liian lapsiystävälliseen suuntaan, kyseenalaisista asusteista puhumattakaan. Jopa Robinin näyttelijä Chris O’Donnellista tuntui kuin hän olisi tehnyt lelumainoksia. Seuraavaa Batman elokuvaa saatiin odotella melkein kymmenen vuotta, kunnes Christopher Nolanin ohjaama Batman Begins ilmestyi vuonna 2005. Elokuva oli Nolanin aloittaman Yön ritari-trilogian ensimmäinen osa, johon kuuluivat myös vuonna 2008 ja 2012 ilmestyneet The Dark Knight ja The Dark Knight Rises. Elokuvasarja kertoi Nolanin version Batmanin syntytarinasta hänen uransa päätökseen saakka. Nolanin Batman-elokuvia kiiteltiin loistavasta käsikirjoituksesta ja näyttelijäsuorituksista, erityisenä mainintana Heath Ledger, joka voitti postuumin Oscar-palkinnon Jokerin roolista. Voisikin sanoa, että Nolanin elokuvat palauttivat uudelleen hahmon uskottavuuden Schumacherin elokuvien jälkeen, joita osa kriitikoista piti liian mauttomina.
Vuoden 1989 elokuvan vaikutuksesta syntyi vuoden 1992 Batman-animaatiosarja. Sarja voitti monia Yhdysvaltojen televisiopalkintoja (Emmy) ja sitä ylistettiin kypsästä käsikirjoituksesta, noir-tyylistä ja monimuotoisista juonikuvioista. Sarja muistetaan myös Shirley Walkerin musiikista ja loistavasta ääninäyttelystä, erityisesti Kevin Conroyn (Batman) ja Mark Hamillin (Jokeri) osalta. Molemmat näyttelijät ovat sittemmin lainanneet äänensä nimikkohahmoille muun muassa Batman Arkham-sarjan peleihin.
Batman nyt ja tulevaisuudessa
Elokuvien ja televisiosarjojen lisäksi Batmanistä on tehty sarjoja, joissa hän on sivuroolissa ja tapahtumia kerrotaan muiden hahmojen näkökulmasta. Netflixin televisiosarja Gotham kertoo James Gordonin ja Bruce Waynen varhaisista vuosista Gothamissa, ennen kuin Brucesta tulee Batman. DC Titans kuvaa puolestaan Robinin eli Dick Graysonin matkaa Nightwingiksi, hänen ottaessa etäisyyttä Batmaniin ja johtaessaan omaa sankarijoukkoaan Gothamin ulkopuolella. Televisiosarjojen ja Nolanin elokuvien lisäksi Batmanin merkkipaaluja 2000-luvulla ovat olleet Arkham-sarjan videopelit. Rocksteadyn tekemät pelit olivat myydyimpiä hahmoon pohjautuvia videopelejä sitten vuoden 1986. Rocksteadyn pelien lisäksi Telltale Gamesin Batman-pelit ovat uudistaneet Batmanin hahmoa tuomalla mukaan alkuperäisiä juonikuvioita, joihin pelaajat ovat saattaneet vaikuttaa joko Batmaninä tai Bruce Waynenä.
Valkokankaalla Batmania ovat esittäneet Tim Burtonin elokuvissa Michael Keaton ja Joel Schumacherin ohjauksissa Val Kilmer ja George Clooney. Christian Balen jälkeen rooliin tuli Ben Affleck, jonka oli tarkoitus toimia Man of Steelin käynnistämän DC:n laajennetun elokuvauniversumin Batmanina. Affleck esiintyi roolissa elokuvissa Suicide Squad, Justice League ja Batman v Superman: Dawn of Justice. Vuonna 2016 Affleck ja Warner Bros. alkoivat suunnitella Affleckin Batmanin ympärille omaa elokuvaa. Affleck oli käsikirjoittanut elokuvan, jossa hänen oli määrä näytellä ja tuotannon oli tarkoitus alkaa seuraavana vuonna. Matt Reeves tuli lopulta Affleckin tilalle ohjaajan rooliin ja samalla Ben Affleck luopui roolista, sillä Reeves halusi tehdä tarinan nuoremmasta Batmanista. Toukokuussa 2019 rooliin palkattiin Robert Pattinson. Pattinsonin tähdittämän elokuvan The Batman on määrä saapua elokuvateattereihin vuonna 2022. Alustavien tietojen mukaan Affleck ja Keaton uusivat roolinsa Batmanina tulevassa The Flash-elokuvassa, jossa esitellään Batmaneita useista eri universumeista. Eräiden huhujen mukaan Affleckin Batman saattaisi esiintyä omassa universumissaan ja Pattinsonin omassaan. DC ja Warner eivät ole pitäytyneet elokuvissaan tiukassa yhtenäisessä universumissa, vaan elokuvat ovatp pääsääntöisesti täysin itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka niissä on esiintynytkin samoja hahmoja. Tämä on mahdollistanut myös omalla aikajanallaan tapahtuvien elokuvien tekemisen, jotka eivät ole osa yhtenäistä tarinajatkumoa. Hyvänä esimerkkinä tähän liittyen voidaan pitää Todd Phillipsin ohjaamaa ja vuonna 2019 ilmestynyttä elokuvaa Joker. Loppujen lopulta vain aika näyttää mihin suuntaan Batmanin hahmo tulee kehittymään. Mikäli hahmon historiaan on uskominen, Batmanillä on vielä edessään monen monta seikkailua.
Artikkelia on päivitetty 19.2.2021