Arvostelut

The Dark Knight (2008)

Kirjoitettu 2.9.2019 klo.21:42

Christopher Nolan palautti Batman-elokuvasarjan uskottavuuden vuoden 2005 elokuvallaan Batman Begins. Realistisempi ote, hahmojen inhimillisyys ja Schumacherin elokuvista tutun camp-tyylin loistaessa poissaolollaan, Batmanin edesottamukset valkokankaalla kiinnostivat jälleen elokuvakävijöitä. Ensimmäisen elokuvan lopussa nähty jokerikortti oli merkki tulevasta eikä aikaakaan, kun elokuvalle suunniteltiin jo jatko-osaa. Käsikirjoittaja David S. Goyer oli kirjoittanut alustavat luonnokset jatko-osista, jotka esittelisivät uudelleen Jokerin ja Harvey Dentin alias Kaksinaaman. Nolan ei ollut varma paluustaan, mutta halusi kyllä luoda oman versionsa Jokerista valkokankaalle. Loppu on historiaa, ja syntyi Batman-elokuva, jonka suosio ei yllättäen perustunut elokuvan nimikkohahmoon, vaan tämän arkkivihollisen Jokerin saamaan suosioon. Edesmennyt Heath Ledger näytti kaikille epäilijöilleen ja teki parhaan tulkinnan hahmosta sitten Jack Nicholsonin vuoden 1989 roolisuorituksen, voittaen postuumin Oscar-palkinnon parhaasta miessivuosasta. Niin suosittu elokuva kuin Yön ritari on, ilman Jokeria elokuvan kantavana voimana se uhkaa latistua kasaan monimutkaisen käsikirjoituksen ja Ledgerin rinnalla kalpenevien roolisuoritusten vuoksi.

Gothamin valkoinen ritari

Ensimmäisen elokuvan jälkeen Batmanista (Christian Bale) on tullut pelätty järjestyksenvalvoja Gothamin rikollispiirien keskuudessa. Batman on näyttänyt kaupungin järjestäytyneelle rikollisuudelle, ettei rikos todellakaan kannata ja kaduilla on toivoa. Batman joutuu kuitenkin toimimaan varjoissa, koska on virallisesti lainsuojaton, vaikka tekeekin salaa yhteistyötä komisario Gordonin (Gary Oldman) kanssa. Uutena hahmona esitellään kaupungin uusi yleinen syyttäjä Harvey Dent (Aaron Eckhart), joka kammoksuu kaupungin rikollisuutta ja haluaa tehdä viimeiseen saakka asiat sääntöjen mukaan. Batmanin hämärästä maineesta huolimatta, Dent näkee Batmanin lakia ja järjestystä puolustavana kansalaisena ja päättää antaa siunauksensa tämän ja Gordonin toimille. Kolmikko päättää, että kolme päätä on parempi kuin yksi ja näin alkaa suuroperaatio kaupungin järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi. Kolmikko saa aikaan tuloksia, mutta pian varjoista ilmestyy suurempi uhka, joka pakottaa miehet tasapainoilemaan moraalin ohuella nuoralla ja liikkumaan lain harmaalla alueella – Jokerina tunnettu mielipuoli. Jokeri (Heath Legder) tekee paikalliselle mafialle tarjouksen, josta nämä eivät voi kieltäytyä – hän lupaa hankkiutua eroon Batmanista.

Tämä on elokuvan juoni pähkinänkuoressa, mutta elokuva vierittää eteenpäin tapahtumia ja sivujuonia, jotka eivät välttämättä avaudu ensimmäisellä katselukerralla. Jos aikaisemmassa elokuvassa oli aikaa pohdiskelulle, tämä elokuva ei suostu lepäämään laakereillaan. Filosofointia on luvassa aina omankäden oikeuttamisesta korruptioon, terrorismiin ja anarkiaan. Heti ensimmäiseksi voisi mainita Harvey Dentin yllättävän nousun parrasvaloihin, mikä ei ole välttämättä hyvän näyttelijäsuorituksen syy, vaan enemmänkin sen, miten hahmo on kirjoitettu. Gothamin valkoiseksi ritariksi kutsuttu Dent on kiiltokuvapoika, joka antaa oikeudelle kasvot, kun taas Batman on varjoissa toimiva lainsuojaton, jota osa pitää yhtä vaarallisena kuin tämän jahtaamia rikollisia. Juuri edellä mainitusta syystä Bruce Wayne toivoo Dentin jatkavan perintöään, jotta Wayne voisi elää rauhallista elämää Rachelin (Maggie Gyllenhaal) kanssa. Valitettavasti Rachel, joka on Gyllenhaalin käsissä tarmokkaampi hahmo kuin Katie Holmesin esittämänä, seurustelee Dentin kanssa. Se, miten kauan yksilöllä virtaa toteuttaa rikostenvastaista kutsumustaan kuulostaa toki paperilla hyvältä käsittelyn aiheelta, mutta syö terää siltä, millainen Batmanin hahmo. Määrätietoinen Batman muuttuu murjottavaksi ja elämäänsä liikaa puntaroivaksi eikä ole sellainen koston enkeli, joka elää rikollisten murjomiselle näin rumasti sanottuna.

Huomion saaneesta Dentistä tuleekin mielenkiintoisempi hahmo kuin Batmanista, jonka olemassa olon meinaa tyystin unohtaa. Asiaa ei auta yhtään se, että Jokeria näyttelevä Ledger on roolissaan niin hyvä, että ilman hänen läsnäoloaan elokuva tuntuu laahaavan perässä. Ledger vetää roolinsa hyvin ja tekee osasta elokuvan kohtauksista mielenkiintoisempia, vaikkei hänen Jokerinsa ole siitä pelottavimmasta päästä. Herra vetää roolinsa hieman ylinäyttelemisen puolelle, mutta ainakin elokuvan viihdearvo kasvaa. Voisikin sanoa, että mitä pidemmälle elokuvan puoliväliin päästään, elokuva muuttuu Harvey Dent- kansan sankari vastaan Jokeri-tarinaksi, mikä ei ole välttämättä ihan hyvä asia. Toki Nolan on joskus todennut, että he halusivat kertoa tarinan kolmesta miehestä, jotka taistelevat Gothamin alamaailmaa ja Jokeria vastaan, mutta ei sitä pitäisi tehdä päähahmon kustannuksella. Tästä johtuen, voi osittain vaikuttaa siltä, että Batman seikkailee rikosdraamassa ja vaikuttaa patsastelevan oman elokuvansa ulkopuolella.

Ilta on pimein ennen aamunkoittoa

Kuten jo aiemmin on tullut esille, on Yön ritarissa monia teemoja ja sivujuonia, jotka saattavat mennä ohi ensimmäisellä katselukerralla. Yksi näistä edellisen elokuvan teemoista on eskaloituminen, eli asioiden täytyy mennä huonommin, jotta ne voivat parantua. Jokerin aiheuttaessa hävitystä ja sankareiden kohdatessa vastoinkäymisiä, joutuu sankarin mitta todelliseen testiin. Alamaailman edustajat joutuvat turvautumaan mieheen, jota kukaan ei ymmärrä kunnolla. Vaikka alamaailman herrat pelkäävät Batmania, Jokeri ei helpolla hätkähdä ja tässä piilee roolin nerokkuus. Jokeri pyrkii murtamaan Batmanin arvovallan Gothamissa. Kun kaikki näkevät, miten voimaton Batman on miehen edessä, alkavat rikollisetkin nähdä hänen olevan lopulta ihminen siinä missä muutkin.

Jokeri vaatiikin Yön ritaria antautumaan, jotta hän lopettaa viattomien surmaamisen. Taas toisaalta, viranomaisetkaan eivät pysty pysäyttämään mielipuolta lainvoimin. Niinpä Batmanin harteille lankeavista vastoinkäymisistä huolimatta, hän on ainoa, joka kykenee pysäyttämään Jokerin, koska hänen ei tarvitse operoida lakien sisällä. Samalla Nolan näyttää, miten ihmiset tyypillisissä kriisitilanteissa reagoidessaan, ovat valmiita kääntämään takkinsa, jos se näyttää otolliselta heidän silmissään. Tällainen yhteiskuntakritiikki on mahdollista vain, koska elokuvan Jokeri on rikollinen nero ja terroristi, joka pitää panttivankina kokonaista kaupunkia. Samalla hän perustelee tekojaan, puhumalla anarkian reiluudesta ja ihmisten löyhistä moraaleista, kun yhteiskuntaa ylläpitävät tahot, tässä tapauksessa Batman tai poliisit eivät pysty ylläpitämään järjestystä.

Yön ritari yrittää olla liian monta asiaa kerrallaan ja sen poukkoileva kerronta on täynnä aiemmin esille tulleita filosofisia teesejä, jotka ylittävät kaikessa yltäkylläisyydessään jopa edeltäjänsä. Elokuvan Jokeri tekee teoksesta psykologisen trillerin, jännityselokuvan ja rikosdraaman sekoituksen. Elokuvan suurin perisynti on siinä, että se keskittyy Jokerin mellastukseen muiden hahmojen kustannuksella niin, ettei heihin oikein päästä syventymään. Bale tekee edelleen positiivista työtä niissä kohtauksissa, joissa hän pääsee näyttämään Waynen tuskaa suuresta vastuusta, mutta Batmanina hän ei edelleenkään vakuuta. Batman Beginsin kohdalla olenkin todennut, että Nolanin elokuvat ovat kertomus Bruce Waynen koettelemuksista. Batman vain sattuu olemaan symboli, jota hän edustaa, ei sen enempää tai vähempää. Aaron Eckhart on positiivinen yllättäjä Harvey Dentin roolissa. Mies on tarpeeksi uskottava oikeudenmukaisuuteen intohimoisesti suhtautuvana toimijana ja tekee vihdoin oikeutta Harvey Dentille valkokankaalle. Kaikessa kokonaisuudessaan Yön ritari ei ole aivan yhtä hyvä tarinallisesti kuin Batman Begins, mutta Ledgerin tulkinta on yksi parhaista Jokerista nähdyistä tulkinnoista valkokankaalla, jota ei kannata jättää näkemättä.

The Dark Knight